keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Tinderin lyhyt oppimäärä naisille

Kirjoitin puolisen vuotta sitten Tinderin lyhyen oppimäärän miehille ja se nousi välittömästi mun blogin suosituimmaksi postaukseksi ja se vetää edelleen päivittäin puoleensa porukkaa. Mä oon sitä hiukan tässä matkan varrella päivitellytkin kun mieleen on tullut uusia kirjoittamisen arvoisia ohjeita ja musta oli ihanaa kun naiset innostuivat kommentoimaan lisää vinkkejä mun omien lisäksi! Miehiltä mä oon saanut muutaman tympääntyneen kyssärin siitä, että luullaanko me naiset olevamme täydellisiä vai miks naisille ei ole opasta. NO NYT ON!

Tätä varten mä haastattelin useita miehiä, klikkasin itselleni naisten profiilit tinderin hakuun päälle ja tarkastelin niitä ja aloitin keskusteluja. Mä löysin jopa muutaman tyttökaverin sieltä, helmimuijia ettenkö sanois! Mä tein tämän nyt vähän siltä kantilta, että sellaiset miehet, joista itse pidän, kiinnostuis sun profiilista. Ei siis välttämättä mitkään yhden yön seuralaiset vaan sellaiset, joissa vois olla poikaystävämatskua. Tämä opas on kirjoitettu tueksi niille naisille, joita tinderiin liittyminen saattaa jännittää. Lue tämä kuitenkin pilke silmäkulmassa, tintsuilu ei ole niin vakavaa puuhaa! Pidemmittä puheitta, tutustutaan ensin mun profiiliin.


PROFIILI KUNTOON

Aloitetaan kuvista. Ensimmäiseksi kuvaksi olisi tutkimukseni mukaan kannattavaa laittaa teknisesti hyvä kasvokuva, josta parhaimmassa tapauksessa erottaa silmien värin. On miehiä, jotka ei välitä onko sulla silmiä ollenkaan ja sitten on miehiä, jotka ihan oikeasti kiinnittää huomiota sun katseeseen. Mä ainakin haluan pareihini tälläsiä miehiä, joten nätti hymy naamalle ja katse kohti kameraa! Kasvokuvia voi olla useampikin, mutta niissä pitäisi olla vaihtelevuutta, monta ihan samanlaista kuvaa on lopputuloksena vähän tylsää. Lisäksi ainakin yhdessä kuvassa pitäisi miesten mielestä hymyillä, hymyssä on aina jotain vetoavaa! 

Valtaosa miehistä oli sitä mieltä, että yksi kokovartalokuva pitäisi olla. Jokaiselle vartalotyypille on omat ottajansa ja kokovartalokuvalla sä kuulemma varmistat, että saat juuri ne oikeat matchit itsellesi. There's a point!

Jos sun jokainen kuva on otettu snäppifiltterin kautta niin se on turn off. Koira- ja kukkapääfiltterit on kuulemma pahimmat. Useat miehet muutenkin korostivat, että luonnollinen kauneus on paljon parempi asia kuin sellainen mallilook. Tässäkin tietysti pitää muistaa, että ihan varmasti niille mallitypyille on omat ottajansa ja luonnollisemmille neideille omansa.

Profiilin teksti ei kuulemma ole edes tärkeä, mutta ilmeisesti aikomuksistaan olisi hyvä kertoa. Eli siis mitä tinderistä etsit. Mä oon samalla kannalla; skippaan hyvillä mielin sellaisten miesten profiilit joilla lukee, että täältä saa yhden panon ja sitten ei nähdä enää ikinä. Ja jos taas miehellä lukee, että ois kiva saada tyttöystävä niin mä oon et joo, mustakin ois kiva saada poikaystävä, haluun jutella ton kanssa enemmän! Säästyt siis väärinkäsityksiltä kun kerrot mitä haluat. Vaikka miehet oli sitä mieltä, että teksti ei ole tärkeä, mä neuvoisin silti raapustamaan edes jotain. Mutta kannattaa kirjoittaa jotain muuta, kuin että pidät viinistä ja matkustelusta, koska se on tosi yleistä. Mä pidän noista myös, mutta mun profiilissa lukee silti lause lehmistä. Miesten on hyvä tarttua siihen kun se herättää huomiota. 


Mä oon testaillut paljon erilaisia profiilitekstejä ja mulla on vain yksi DON'T, jota en suosittele:
"tinderin jäsenenä jo vuodesta 2014." Vaikka monissa asioissa kokemus on hyväksi, miehet eivät jostain syystä innostuneet tälläisestä pitkäaikaisesta tinderellasta. 

KUINKA AVATA KESKUSTELU

Keskustelun avaavat naiset ovat harvassa joten kunhan saat ensimmäisenä suusi auki, olet vahvoilla! Kaikista paras on tietysti, jos keksit jotain nokkelaa sanottavaa miehen profiilista, mutta jo pelkällä moikkaamisella ja kuulumisten kysymisellä on hyvä lähteä liikenteeseen. 

On yksi asia, jossa mä en kuunnellut miehiä: heidän mielestään olis hyvä kertoa lapsista jo profiilissa, mutta mä oon todennut itse hyväksi sen, että ensin kannattaa antaa miehen huomata keskustelun ohessa kuinka ihana nainen oot ja vasta sitten hivuttaa se lapsi mukaan keskusteluun. Varmaan jokainen mies on eri mieltä tästä, mutta mulla tämä oma tapani on toiminut. Mä oon aina ennen tapaamista kuitenkin kertonut Hennistä, mutta ajattelen niin, että mä etsin ensisijaisesti miestä itselleni joten antaa miehen tutustua muhun. Tietysti se lapsi on oleellinen asia, mutta mä oon paljon muutakin kuin äiti ja mun tyyli nyt on tälläinen. Tosin mä ihan hiljattain yhdistin instatilini tinderiin, joten sieltä voi käydä kurkkimassa että mun kuvissa vilahtelee ihana pieni tytöntyllerö. 

Huh, siinä mun vinkit mikäli haluat lähteä kokeilemaan mitä tintsulla on tarjottavana! Mä oon edelleen sitä mieltä, että livenä on parempi tutustua, mutta moni haluaa ainakin kokeilla tätä sovellusta, joten tässä teille kelpo eväät parhaiden tulosten saamiseksi. Hauskaa tinderöintiä!

tiistai 1. marraskuuta 2016

Perheen pienin pressissä

Viime viikolla lähdettiin pienellä kokoonpanolla pyörähtämään Helsingissä Lauran, Klaran, Sofian ja muutaman ipanan kanssa! Ensin ihan nopeet halit ja tervehdykset Kampissa ja siitä kohti Republic Showroomia. Henni katseli silmät pyöreenä isoa Helsinkiä kun käveltiin pitkin katuja. Oli kuulemma niin hienoja isoja rakennuksia ja junia ja ratikoita. Pitäis kuulemma päästä useammin ihmisten ilmoille pois Nummelasta. Vaikka kyllä Henni totesi lopuks että on Nummelassakin aika ihanaa ja kotoisaa. Ja onhan täällä











Republic Showroomin pressipäivässä kerättiin vähän inspistä eri merkeiltä, syötiin pikkupurtavia ja vaihdettiin muutenvaan kuulumisia. Mukana olleet ipanat innostuivat näistä kekkereistä vasta siinä vaiheessa, kun paikanpäälle tuli kaksi koiraa naamiaisasuissa. Batman ja Robin, sikasöpöt bichon friseet ja Henni jo maalasi mielessään kuvia kuinka meidän täytyy ottaa just tollanen karvavauva. Me ollaan podettu aika kovaa koirakuumetta, mutta saattaa olla että se haave siirtyy vielä muutamalla vuodella. Nyyhkis.

Showroomin jälkeen haluttiin syömään. Mä oon haaveillut Vapianosta vaikka kuinka kauan ja sinne sit päädyttiinkin! Vähänkö oli kivaa, kun Lauran Liam-poika oli mukana. Henni ihastui ikihyviksi kun sai syödä #romanticdinnerin Limpun kanssa ja noi oli kyllä tosi söpiksiä yhdessä. Me oltiin Henskun kanssa kotona vasta kahdeksan jälkeen ja simahdettiin molemmat melkein heti. Tänä päivänä mä myös sain todeta, että taitaa olla aika luopua meidän vikoista hätävararattaista, koska tuo ipana selviää kyllä pitemmistäkin reissuista hienosti ilman niitä.

Olipas kiva päästä kirjoittelemaan pitkästä aikaa! Mä kaivoin kamerankin esiin ekaa kertaa moneen kuukauteen. On se vaan kivempi kuvata oikeella kameralla, mä luotan turhan usein kännykkään. Enää en piilota kameraa kaapin perälle koska sinne se sitten jää!

sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Autumn killed the Summer with the softest kiss

Ja niin tuli ihana, tunnelmallinen syksy ja aika inspiroitua! Mulla on ollu tosi vetämätön olo jo pitkään. Mä oon syöny huonosti enkä oo liikkunu yhtään ja nyt on pakko tehä sille jotain, musta tuntuu kauheelta! Väsyneeltä ja turvonneelta ja hyi. Sen huomaa heti, et kun alkaa syödä paremmin ja urheilla niin on ihan erilailla energiaa. Mä lähen nyt tavoittelemaan sitä energiaa! Samalla tuli mieleen muutama muu juttu, joita syksyltä odotan.


SYKSYLLÄ AION...

laittaa meidän parvekkeen sisustuksen kuntoon ja nauttia parvekkeesta kynttilän valossa valkoviinin kera

käydä vähintään kerran viikossa pitkällä lenkillä haukkaamassa kunnolla happea ja ihastelemassa syksyistä luontoa (lue: luultavasti astun vetiseen koirankakkaan ja ahdistun)

käydä näöntarkastuksessa, koska Hennin neuvolakäynnillä mä en nähnyt niitä pienimpiä kuvioita näkötaulusta vaikka Hensku luetteli ne kaikki ihan heittämällä

pukeutua lämpimästi ja käyttää kaulahuivia koska mulla on nytkin kurkku ihan sikakipeä kun hihhuloin liian vähissä vaatteissa tuolla tuulessa!

etsin mun kadonnutta kuvausintoa. Mua ihan ahdistaa kun en kuvaa enää ollenkaan, mä muistan miten rakastin teininä syksyä enkä menny minnekään ilman kameraa. Itseasiassa about viisi vuotta sitten mä näin kaiken kameran läpi ja nyt se on vaan jääny. 

Syksylle on kaikkea kivaa tiedossa. Latinobileet, firman pippalot joihin pääsen ekaa kertaa ja IBA & BID. Hennin kanssa mennään korkeasaareen ja pyritään käymään ihan uusissa paikoissa yhdessä. Tärkeinpänä sääntönä syksylle on: poistu mukavuusalueeltasi. Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että mun pitäisi vihdoin uskaltautua tankotanssitunnille kun olen sitä jo useamman vuoden mielessäni kuumotellut. Ja tatuoinninkin haluaisin! Mut kyllä mä nyt lähden liikkeelle siitä hyvästä olosta, luotan siihen että nää muut unelmat seuraa perässä sitten kun musta tuntuu hyvältä. Kohta pitää lähteä töihin, later alligator!

keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Sunnuntai mun makuun

Heipsu! Nyt vasta kerkesin koneen ääreen vaikka jo sunnuntaina siitä haaveilin. Oon päivistä ihan sekaisin kun viikonloppuisinkin on töitä! Mitä kuului teidän sunnuntaihin? Meille kuului vaikka mitä! Tätä sunnuntaita ei ollu pyhitetty lepäämiselle vaan ihanan hektiselle aikataulutetulle tekemiselle. Mun mielestä on ihanaa, kun on tekemistä! Mä en meinannut pysyä pöksyissäni kun tiesin, että aamupäivästä pääsee MLL:n järkkäämälle kirpparille. Mä rakastan näitä keväisin ja syksyisin järkättäviä kirppareita. Löysin taas vaikka mitä, mut ne mä taidan tulla esittelemään erikseen myöhemmin.


Kirppariryysiksestä lähdin melkeen suoraan vetämään sunnuntaivuoron töihin. Tää taitaa olla joku #workgoals kun työ ei tunnu työltä, töihin on kiva mennä ja lähden myymälästä aina hymyssä suin ja sillä fiiliksellä että jes, mä onnistuin! Kerkesin kuitenkin ennen vuoroa käydä tsiigaamassa JYSKin tuolitarjontaa. Meillä on uudet keittiöntuolit hakusessa mut vielä ei oo tullu vastaan niitä oikeita.

Suoraan töistä pääsin herkuttelemaan synttärijuhliin ja otin kyllä kaiken ilon irti voikkarikakusta, pizzoista, täytekakusta ja kaikista muista. Ja sit mä vierin pallona kotiin. Henni pääsi juhlien jälkeen myrkytyshommiin ja suihki kasvia kiusanneet banaanikärpäset pois vesi+mäntysuopa seoksella. Henni hoitaa meillä aina kukkien kastelunkin koska mä en vaan muista. Tuleva viherpeukalo siinä niin!

Illalla rauhoituttiin ja valmistauduttiin seuraavaan päivään. Taidettiin katsoa joku leffa kotona. Hennuli tykkää leffailloista ja niitä onkin kiva viettää yhdessä! Ja viikonloppuisin saa poppareitakin.

keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Mitä 4v neuvolassa tehdään?

Nelivuotisneuvolakäynti on ns. laaja tarkastus. Tai en tiedä onko se niin jokapaikassa, mutta meillä Nummelassa ainakin. Neukkutäti selitti, että jos tässä vaiheessa selviäisi ongelmia jonkun asian kanssa, kerkeäisi siihen hyvin puuttua ennen kouluikää. Sounds logic. No mitäs siellä sitten tehtiin?

Aikaa varatessani neukkutäti kehoitti valmistamaan pampulaa siihen, että hän menisi huoneeseen yksin ja äiti odottaisi ulkopuolella. No, Hensku ei suostunut tälläiseen järjestelyyn ja mä menin mukaan, mutta se ei kuulemma haitannut yhtään koska Hennin keskittyminen oli koko ajan tehtävissä. Mä olin taustalla vaan henkisenä tukena.

Aloitettiin ottamalla mitat ja katseltiin vähän että milläs käyrällä sitä kasvetaan. Mä otin aina vauva-aikana hirveän stressin näistä käyristä, mut mä haluun sanoa jokaiselle uudelle ja vanhalle äidille, että älä stressaa. Henni kasvoi yläkäyrällä vauvana ja hän oli maailman suloisin pullaposki, mutta nyt ollaan ihan keskikäyrällä. Ja vaikka ei kasvaisi edes siinä keskikäyrällä niin se ei kaada maailmaa, koska hei, jokainen kasvaa ihan omaan tahtiinsa. 

Sitten voitiinkin siirtyä tehtäviin. Leppoisasti leikin ohessa neukkutäti pyysi Henniä näyttämään miten seisotaan yhdellä jalalla ja kävellään varpaillaan. Piti myös leikata saksilla viivaa pitkin, piirtää kuvioita mallin mukaan ja pujottaa helmiä nauhaan. Pampulan silmät kirkastui kun oli helmitehtävän aika; Henni meinaan haaveilee koruntekijän urasta ja tätä hommaa on kyllä harjoiteltu! Koottiin myös palikoita torniksi ja sitten Henni sai eteensä kuvan, jossa tapahtui kaikenlaista ja hän sai kertoa mitä yksityiskohtia sieltä bongaili.

Kuuloa tutkittiin niin, että neukkutäti sanoi kolme samankaltaista sanaa (esimerkiksi keula, neula, naula) ja pyysi sitten näyttämään kuvakorteista esimerkiksi neulan. Sanat sanottiin nopeasti peräkkäin ja se vaikeutti tätä kuulotehtävää. Näköä tarkasteltiin vanhoilla tutuilla kuvilla, joita neukkutäti pyysi kaukana olevasta taulusta nimeämään. Henni sai kaikki pienimmätkin oikein ja mä olin vieressä että häh, en nää mitään noista!?
Silmät tutkittiin erikseen hassujen lasien avulla.

Summasummarun: ei tarvii jännittää etukäteen! Meillä on kyllä tosi kiva neukkutäti ja kaikki sujui siinä jutustelun ja leikin lomassa. Lopuksi saatiin jäykkäkouristusrokote. Henni oli aivan sairaan reipas, ei inahtanutkaan. Sitten neukkutäti sanoi mulle, että "minkäs ikäinen sä oot, onkohan sulla mennyt vanhaksi tämä jäykkäkouristusrokote!?" ja mä olin vaan että entiiäapua... Tarkastettiin asia, mäkin sain rokotteen ja inahdin Hennin ilmeillessä vieressä ja Henni valitsi meille molemmille tarrat. Loppu hyvin, kaikki hyvin! Ja tarinan opetus: varautukaa vaanhemmat siihen, että tekin saatatte saada rokotuksen. 

torstai 25. elokuuta 2016

NELIVUOTIAS

Arvatkaapa kuka täytti tänään neljä vuotta? No mun nunnupunnu-vaahtokarkki-pampula-Henni!!

Mä kasvatan empaattista, mielettömän fiksua, hauskaa ja kaunista tytärtä. Siis aivan huipputyyppiä. Tyyppiä, joka auttaa oma-aloitteisesti pienempiä, potee jatkuvaa vauvakuumetta, haaveilee pääsevänsä kouluun ja kertoo parhaimpia vitsejä. Heittäytyy mukaan, jos hänelle heittää läppää. Fanittaa Robinia ihan kybällä, kertoo läheisilleen usein rakastavansa heitä, lohduttaa. Bongailee seinälukkeja jokapaikasta ja haluaisi lemmikikseen krilliäyriäisen, lintuhämähäkin tai laaman. On hirmuisen kiinnostunut eläimistä ja valitsee iltasaduksi aina eläinkirjan. On hyvin tarkka siitä, että hampaat tulee varmasti puhtaiksi. Tukka pitää olla aina hyvin ja tämän pampulan saa sutjakkaasti aamuisin hereille jos hänelle lupaa tehdä jonkun hienon kampauksen. Se on kyllä munkin mielestä hyvä syy nousta vähän aikaisemmin, first things first. 
Tämä nelivuotias laulaa lähes kokoajan. Jos ei mitään oikeaa biisiä niin sitten omia rallatuksiaan. Välillä mä luulen eläväni musikaalissa. Tanssiminen on kans tosi tärkeetä. Me pidetään joka ilta tanssitunti kotona, mutta en tiedä arvostaako meidän alakerran naapurit sitä niinkään. Siispä Hensku pääsee aloittamaan ekan oikean tanssiharrastuksensa enskuussa! En ehkä kykene käsittelemään tätä, mun pitää kuskata mun tytärtä harrastukseen! Vähänkö se on hei iso tyttö.

Hensku on hiljaisemman puoleinen isoissa porukoissa, mutta kotona ja tuttujen kanssa hän höpöttää ihan ummet ja lammet. Hennin kanssa saa mahtavia keskusteluja aikaiseksi, hänellä on ihania ajatuksia ja hänen positiivisuutensa tarttuu ja saa väkisin hymyilemään. Hän keksii ratkaisun ongelmaan kuin ongelmaan. Mä niin toivon, että sama asenne jatkuu läpi elämän! Sillä pääsee aivan varmasti pitkälle ja ihan minne haluaa.
Paljon onnea rakas Henni

keskiviikko 24. elokuuta 2016

Meidän tuleva syksy ja kuulumiset

Moi vaan kaikille taas pitkästä aikaa! Huhhuh, mulla kuluu nämä blogitauot ihan huomaamatta kun on muuta tekemistä. Kesällä on riittänyt enemmän töitä, mutta nyt kun odotellaan tietoa jatkosta ja suunnitellaan syksyä niin mulla on vallan mainiosti aikaa keskittyä kirjoittamaan! Avaan koneen nykyään niin harvoin että kerkeän aina unohtaa kuinka kiva loppujenlopuks onkaan päästä näpyttelemään.

Kesällä kerettiin käydä mm. Muumimaailmassa. Se oli siistiä! Saatiin liput ja lähdettiin matkaan. Vietettiin yö Naantalissa ja kerettiin vähän shoppaillakin. Käytiin syömässä pienessä söpössä pastapaikassa ja rakastuttiin äidin kanssa pieneen sisustuskauppaan.

Muumimaailmassa etsittiin putkasta karannutta Haisulia ja käveltiin muumitalon kaikki viisi kerrosta läpi. Johan oli meinaan rappusia! Mutta siellä oli juuri sellaista kun odottaisikin. Hensku odotti kaikista eniten Drontti Edvarttia ja kun sitä ei löytynyt mistään niin piti ihan kysyä henkilökunnalta että missä se piileskelee. No se oli kuulemma jo kesäkuussa karannut tiehensä eikä oltu ensimmäisiä jotka sen perään kyseli. Tosi harmi! Tiuhti ja Viuhti oli niiiin ihania, ne höpötti hassusti ja niiden kikatukseen oli melkein pakko yhtyä. Noitamummo taikoi Nuuskamuikkusen patsaaksi mutta onneks me satuttiin olemaan paikalla, Alisa ja Henni purki sen taian että Muikkunen pääsi jatkamaan matkaansa joten nou hätä. Henni on siitä lähtien tasaisin väliajoin taikonut mut patsaaksi, oltiin me sitten kaupassa tai kotona. Varsinkin jos napisen siitä, että pitäis kerätä lelut.

Mökillä käytiin useaan otteeseen. Siellä kerättiin ihan sikkenä mustikoita, syötiin tosi paljon, heiteltiin vesi-ilmapalloja, paljuiltiin ja käytiin järvessä uimassa. Veneiltiin ja ravustettiin kun siihen tuli lupa. Henni on ihan mökki-ihminen! Hän nauttii ulkoilusta ja rauhasta ja luonnosta. Mulla tulee vähän nopeammin mökkikiintiö täyteen, mutta kyllä sinne täytyy syksylläkin suunnata.













Nyt on jo sellaisia syksyn merkkejä ilmassa joista mä oon innostunu. Tänään vedin ekaa kertaa villasukat jalkaan. Tosin se saattoi johtua siitä että mä oon kipeä ja kuume taitaa nousta. Mut musta on ihanaa kun taas tulee syksy! Se on mulle sellaista inspiroitumisen aikaa
© Bella Bambina 2012 | Blogger Template by Enny Law - Ngetik Dot Com - Nulis - Jemina Immonen