Hennulalle tulee aalloittain toi kuume! Se laskee aina tosi nopeesti lääkkeen jälkeen mutta tulee kuitenkin takaisin muutaman tunnin päästä.
Mitä tämä on?! Mun täytyy nyt varmaan ite soittaa aiemmin mainostamaani Mehiläisen auttavaan lastenpuhelimeen ja kysyä että pitäiskö suunnata lääkäriin. Nyt neito kuitenkin nukkuu päiksyjä ja mä tulin raapustelemaan teille kuulumisia eiliseltä. Katotaan taas sit hänen herättyään et mikä on tilanne!
Tiistai-aamu starttasi täydellisesti onnistuneilla mini-protskumutakakuilla. Mä oon vieläkin ihan fiiliksissä, että nää onnistui niinkuin pitikin! Mä oon tehnyt näitä kyseisiä pannulla paistettavia kakkusia 6 kertaa, mutta vain 2 kertaa oon päässyt paistamiseen asti. Raaka taikina on niin hyvää et mä oon vedelly sen vaan aina semmosemaan, hupsiis, Ekalla paistokerralla lopputuloksena oli kuiva lätty, mutta nyt kun tein miniversiot niin ai että,
bueno!
♥ Nää pienemmät oli helpompi kääntää ja siksi kakku jäi sisältä ihanan valuvaksi kuten mutakakun pitääkin!
Kaikki kunnia proteiinipitoisesta mutakakusta kuuluu Kaisalle! Mutta mä kyllä suosittelen paistamaan pieniä kakkusia niin ne on paljon helpompi kääntää just oikeassa kohtaa! Isompi menee helposti ylikypsäks kun kääntämisen kanssa enteilee. No enivei, aamupalan jälkeen suunnattiin Hennulaisen kanssa muskariin. Muskari on tossa ihan meidän kodin lähellä ja me käpsytellään sinne aina. Hennikin käpsyttelee itse, mut matka saattaa joskus hiukan venähtää...
Esimerkki nro1: Henni näkee maassa tyhjän karkkipaperin, eikä suostu jatkamaan matkaa ennenkuin äiti nostaa sen siitä ja kiikuttaa roskiin. Ai miten niin tarkka tyttö?
Esimerkki nro 2: Kenkään tarttuu lehti/mutaa/kenkä kastuu pintapuolisesti ja Henni ei voi kävellä. Talvella tättähäärän mielestä oli ihan mahdoton ajatus kävellä itse, koska kenkiin tarttui lunta. Ai miten niin tarkka tyttö?
Muskarissa on aina kivaa kun sinne asti päästään. Hennula nauttii silminnähden siitä, kun saa itse viedä kerhokortin postilaatikkoon, laulaa, leikkiä ja palauttaa tavarat paikoilleen. Lopuksi kerhokortti leimataan ja sit lähdetään taas kotiinpäin! Kotona syötiin ja tytsy meni päikkäreille. Tämä mamma aloitti homman, jota ei nykyään enää usein tule tehtyä: meikkaamisen. Illalla oli tiedossa pieni viinitasting
Karden kanssa, joten kerrankin mä sain syyn meikata!
Treffattiin Kampissa iltapäivällä ja lähdettiin yhdessä kohti Mildh Press Showroomia. Nää tämmöiset pienet arjen piristeet on niin ihania! Pari viikkoa sitten oli shampanjatasting ja se oli mun ensikosketus shampanjaan ja tänään mä maistelin ekoja kertoja myös viinejä. Musta oli tosi kiva vähän sivistyä, maistella Barefoot-viinejä ja nauttia viinin kanssa mätsäävistä herkuista. Sama homma pari viikkoa sitten. Tällänen pieni fiineily on aina välillä kivaa, mutta muutamaankin otteeseen tuli kyllä tosi orpo olo siellä hienoissa kekkereissä isojen ihmisten seassa :D
Mukaan saatiin parit pullot ja eilisen lopullinen viinipullosaldo oli +3 pulloa. Hennulakin kerkes tätä tekstiä väkerrellessä herätä ja nyt hän haluaa mennä ulos puhaltamaan saippuakuplia ja pakkohan se on mennä kun raasulainen surullisilla silmillä kauniisti pyytää. Moro!