torstai 17. elokuuta 2017

Äidin ja tyttären lounastreffit

Meillä on viimeaikoina ollut niukahkosti yhteistä aikaa pampulan kanssa joten ollaan yritetty tehdä jotain kivaa aina kun sitä on. Esimerkiksi maanantaina kun meillä oli vapaapäivä. Me molemmat rakastetaan kiinalaista ruokaa ja kruunattiin meidän vapaapäivä menemällä kiinalaiseen syömään.

Valittiin meidän pöytä läheltä ostoskeskuksen käytävää, koska tykätään tarkkailla ihmisiä. Pampula oli silminnähden innoissaan näistä treffeistä ja aloitti pälätyksensä heti. "Tosi kiva kun tultiin tänne. Tääl on hyvää ruokaa! Siis kuuleksä miten noi teinit meluaa tuolla? Musta ei ainakaan koskaan tuu tollasta!" ja sit mä sanoin muistavani tuon lupauksen.

"Hei kukas toi nainen onkaan, joka tosta just meni ohi? Tosi tutun näköinen. HEI NYT MÄ TIIÄN! Toi kävi kerran tuomassa päiväkodin pihalle jotain. Muistaksä muuten sen mun hoitotädin? Mä tykkään siitä kun se puhuu mulle niin nätisti ja sillä on kivoja vaatteita, toi on sen kaveri. Onkohan toi mies ton tytön poikaystävä? Mun mielestä ei oikeen näyttäny siltä mut ne käveli vierekkäin kyllä. Mistäs sit puhutaan?" 

Ja sit pampula vaan jatkoi tuota yksinpuheluaan ja mä en kerennyt muuta kuin nyökytellä päätä sen merkiksi että kuuntelen kyllä. En kestä miten pikkuvanha toi ipana välillä on, esimerkiksi uhmaikä ilmenee sillä tavalla, että me jankutetaan joka asiasta. Siis ihan kaikesta. Kun mä sanon että hae sukat niin pampula keksii sen seurauksena listan perusteluja miksi hänen ei pitäisi hakea niitä tai miksi mun pitäisi hakea ne hänelle. Se on välillä rasittavaa, mutta suurimman osan ajasta mä kuuntelen silmät pyöreinä juttuja joita Henni keksii. Meinaan pakahtua ylpeydestä kun hän jakaa ajatuksiaan. Mulla on ihan mielettömän fiksu pentu jonka kanssa viettää mielellään aikaa ja joka on hauskaa seuraa 

Mutta että sellaiset kuulumistenvaihtotreffit meillä oli! Seuraavaksi vietetään laatuaikaa mökillä viikonloppuna, jonne lähetään heti kun lauantaina pääsen töistä.

keskiviikko 2. elokuuta 2017

"Sairaan hyvää mansikkakiisseliä" ja muita muistoja päiväkodista

MOIKKULI Luulisin, että pahin on ohi; eka päivä päikyssä! Se oli mennyt ihan nappiin ja innostuksen täyteistä aamua oli seurannut tosi kiva päivä. Harmitti, etten itse päässyt hakemaan pampulaa hoidosta kun olin niin myöhään töissä, mutta onneksi ihana nanna (=minun äitini) haki ja sitten Hensku tuli syömään mun kanssa jädet työpaikan takahuoneeseen. Vaihdettiin siinä nopeasti uusimmat kuulumiset ja sovittiin että illalla puhutaan lisää. Ensimmäisiä asioita joita Henni mainitsi, oli että siellä oli "sairaan hyvää mansikkakiisseliä" ja siitä puhuttiin vielä kolmesti sen jälkeenkin ja vielä aamullakin haaveillen. Silleen ihan pikkaset paineet on jos joskus yritän itse väsätä kiisseliä, voiko olla päikyn kiisselin voittanutta!? Toinen asia oli, että siellä ei ollutkaan unikavereita vaan tänään täytyy ehdottomasti ottaa oma mukaan. Kolmas oli, että siellä ei tarvitse koroketta kun käsienpesualtaat on niin matalalla, "ihan sopivalla korkuudella", ja sekös oli nastaa!


Tänä aamuna mennessäni herättämään pientä tyttöäni etsin hänen lämpimät varpaansa peiton alta ja aloin pukemaan hänelle sukkia. Pirpana oli uninen ja vastusteli hiukan, kyseli "onks hoitoon pakko mennä" ja "miksei voitais olla kahestaan kotona", mutta fiksuna tyttönä löysi motivaatiota nousta sängystä kun selitin, että mun täytyy mennä töihin jotta saadaan rahaa ja voidaan lähteä reissuun ja senpä takia hänen täytyy mennä hoitoon. Sitten jo ihan suu vaahdossa puhuttiinkin siitä, mitä aiotaan tehdä kun päästään jonnekin lämpimään lähtemään. On meillä jotain pieniä suunnitelmia jo, haluatteko kuulla?

Ensimmäisenä rentoutuslomana olkoon kuitenkin tulevan viikonlopun mökkireissu, pidetään peukkuja hyvän sään puolesta että saadaan viipottaa uikkareissa ja kerätä mustikoita!

tiistai 1. elokuuta 2017

Eka päivä päiväkodissa

HUOMENTA!Mulla on nyt tunteet päikyn aloittamisesta (näin vanhemman näkökulmasta) niin tuoreessa muistissa, että mä halusin tulla kirjoittamaan niitä tänne muistiin. Henni jäi noin tunti sitten ensimmäistä kertaa päiväkotiin ja mulla alkaa työt vasta parin tunnin päästä, joten siirrän ajatukseni tänne!

Oon aika varma siitä, että tämä päivä jänskätti enemmän mua kuin pirpanaa. Jännitti, miten perhepäivähoidossa ollut lapsi pärjää isommassa ryhmässä; saako hän äänensä kuuluviin, uskaltaako pyytää apua uusilta hoitajilta, muistettiinko pakata kaikki mukaan reppuun... Mut hei, kaikki huoli osoittautui aika turhaksi! Kävi tosi hyvä tsägä ja just kun oltiin astumassa päiksyn porteista sisään, parkkikselle saapui Henskun paras kaveri aiemmasta hoitopaikasta. Tytöt pääsivät samaan ryhmään ja samaan aikaan! Yhdessä mentiin sisään tutustumaan ja sieltä löytyi heti omat korit ja kaapit ja kotileikit ja ihanilta vaikuttavat hoitotädit.

Hetkinen siinä jutskailtiin ja tsekattiin paikat, valittiin aamupalapöydistä vierekkäiset paikat tytöille ja sinne ne jäi syömään aamupuuroa. Henni oli tosi söpöläinen miettiessään illalla, että mitäköhän aamupalaa siellä mahtaa olla ja tiedusteli että voisinko soittaa parhaan kaverin äidille ja kysyä miten paras kaveri laittaa hiuksensa että tytsyt vois olla samiksia. Vaatteet valittiin aamulla yhdessä yksityiskohtia myöten. Oli ihana kävellä auringonnousussa käsi kädessä kun toinen oli niin reippaana reppu selässä. Mä oon myös aika ylpeä, että hienosti hillitsin itseni enkä näyttänyt että mua jännitti kovasti. Kaverinkin äiti sanoi, että olin reipas kun hengähdin syvään lähdettyämme.

Mutta niinkun summasummarum, jäi sairaan hyvä fiilis enkä malta oottaa että päästään illalla vaihtamaan kuulumiset päivästä! Aloittiko teidän ipanat päivähoitoa nyt vai onks tää jo tuttua kauraa? Mulle saa linkittää postauksia päiväkodin aloittamisesta jos teillä on esimerkiksi listoja asioista jotka täytyy muistaa pakata mukaan, mulle on nyt jo tullut muutama jutsku mieleen jotka mun täytyy huomenna muistaa sujauttaa reppuun!

© Bella Bambina 2012 | Blogger Template by Enny Law - Ngetik Dot Com - Nulis - Jemina Immonen